Ajankohtaista

Suomen jazzala on kokoaan saavutettavampi

Valtteri Pokela
16.10.2024

Saavutettavuus on kulttuuripolitiikan keskeinen teema, johon Suomen jazzalalla on monin tavoin kiinnostavat lähtökohdat. Esimerkiksi jamit ovat jazzin sisäsyntyinen osallisuutta tarjoava toimintamuoto ja jazzkonsertteja on totuttu järjestämään erilaisia ihmisiä tavoittavissa paikoissa. Toisaalta jazz koetaan ”vaikeasti ymmärrettäväksi” taidemuodoksi, jonka kuluttamisella erottaudutaan muista. Jazzmusiikin saavutettavuuden lisääminen on yksi Jazzliiton strategian (2021–2026) päätavoitteista, jota edistääkseen Jazzliitto on julkaisemassa saavutettavuuden toimenpideohjelmansa.

Saavutettavuutta lisäävillä toimenpiteillä vastataan väestön moninaisuuteen ja pyritään lisäämään eri ryhmien osallisuutta johonkin palveluun tai sisältöön. Tavoitteena on yhdenvertaisuuden edistäminen. Saavutettavuus on vaikuttanut jollain tapaa eurooppalaisessa kulttuuripolitiikassa ainakin 1900-luvun alusta lähtien ja sillä on perusteltu monien kulttuurilaitosten perustamista. Saavutettavuuden painoarvo on kasvanut erityisesti 1990-luvulta alkaen tehden siitä tämän päivän kulttuuripolitiikan keskeisimpiä käsitteitä. Suomessa kulttuuritoimijat ovat argumentoineet valtion nykyisiä kulttuurileikkauksiakin vastaan esimerkiksi kulttuurin alueellisen saatavuuden heikentymiseen vedoten.

Jazzmusiikin saavutettavuuden lisääminen on yksi Jazzliiton strategian (2021–2026) päätavoitteista. Jotta tavoitetta voidaan edistää systemaattisesti, teetti Jazzliitto pohjakartoituksena selvityksen jazzin saavutettavuuden nykytilasta Suomessa vuonna 2022. Tähän pohjaava jazzin saavutettavuuden toimenpideohjelma julkaistaan marraskuun alussa 2024.

Jazzliitolle laatimani Jazzmusiikin saavutettavuuden nykytila Suomessa -selvityksen mukaan saavutettavuus toteutuu Suomen jazzalalla melko hyvin ja saman suuntaisesti muun kulttuurialan kanssa. Nykytilaa voidaan pitää hyvänä saavutuksena, etenkin kun huomioidaan alan pienehkö koko ja maltilliset taloudelliset resurssit. Jazztoimijat suhtautuvat pääasiassa myönteisesti saavutettavuuden edistämiseen ja alalta löytyy synnynnäisiä ja esimerkillisiä saavutettavuuden edistämisen muotoja – kuten jamit – joissa yleisön ja esiintyjän raja hämärtyy, ja joissa erilaiset soittajat pääsevät oppimaan ja inspiroitumaan toinen toisistaan.

Merkittävinä haasteina saavutettavuuden edistämisessä jazzalalla on resurssien vähyyden lisäksi muun muassa heikot vaikuttamismahdollisuudet fyysisen ympäristön esteettömyyteen, sillä juuri mikään toimija ei hallinnoi tai omista esiintymispaikkojaan. Toisaalta, kun jazzmusiikilta on puuttunut sille 100-prosenttisesti vihkiytyneet esitystilat, on konserttitoimintaa totuttu järjestämään erilaisia ihmisiä tavoittavissa paikoissa kuten museoissa, kirjastoissa, kirkoissa, palvelutaloissa, kouluissa, puistoissa ja ravintoloissa.

Suomen jazzala on itse asiassa jo lähtökohdiltaan monin tavoin saavutettava ja osallistava. Alalla tehdään paljon vapaaehtoistyötä, joka tarjoaa syvällistä osallistumista kulttuuriin. Vapaaehtoistyö ei ole vain festivaalin avustavia tehtäviä, vaan sisältää joissain tapauksissa kaikki toimenkuvat aina taiteellisesta suunnittelusta lähtien. Oma uravalintani sinetöityi aikoinaan jazzfestivaaleilla talkoolaisena työskentelemisen myötä, ja nuorempana tuntui erityiseltä, kun pääsin ilman aiempaa kokemusta kirjoittamaan konserttiarvioita jazzalan verkkomediaan; minunkin taidekokemuksellani voi olla laajempaa merkitystä.

Yhtenä jazzkentän merkittävänä kehityskohteena on monimuotoisuuden lisääminen niin esiintyjien kuin tapahtumajärjestäjien keskuudessa. Jazzliitossa asiaa edistetään tytöille ja tytöksi itsensä kokeville suunnatuilla matalan kynnyksen musiikkileiritoiminnalla, muiden Jazzliiton vastuullisuusohjelman mukaisten monimuotoisuutta lisäävien toimenpiteiden lisäksi.

Saavutettavuuden lisäämisellä voidaan edistää myös ympäristövastuullisuutta ja tässäkin jazzalalla on otettu merkittäviä kehitysaskelia. Jo vuosikymmeniä sitten vakiintunut Jazzliiton valtakunnallinen kiertuetoiminta tukee kulttuuristen oikeuksien toteutumista ja on pistokeikkoja vähäpäästöisempää. Kiertueilla konserttien yhteyteen liitetään ajoittain sosiaalista saavutettavuutta lisäävää yleisötyötä, kuten jameja, musiikkiopiston yhtyeiden esiintymisiä, keskustelutilaisuuksia ja instrumenttiklinikoita. Näin samalla hiilijalanjäljellä saadaan aikaan suurempi sosiaalinen kädenjälki.

Mielenkiintoisen lisän jazzmusiikin saavutettavuuden pohdintaan tuo musiikki. Jazzia pidetään usein ”vaikeasti ymmärrettävänä” ja kokemuksen yleisyys on havaittu myös tutkimuksessa, jonka tuloksia esitellään Suomalainen maku – Kulttuuripääoma, kulutus ja elämäntyylien sosiaalinen eriytyminen -teoksessa (Gaudeamus, 2014). Teoksesta ilmenee, että suomalaiset luokittelevat jazzmusiikin korkeakulttuuriksi, jonka kuluttamisella kaikkein vahvimmin erottaudutaan muista. Tämä luo suuria näkymättömiä esteitä taiteeseen osallistumiseen ja toisaalta lisää vetovoimaa tietyissä väestöryhmissä. Jazzalan onkin hyvä kiinnittää erityistä huomiota uusien yleisöjen ymmärtämisen tukemiseen.

Koska Suomen jazzala on monin tavoin – ja tietyissä asioissa jopa esimerkillisen – saavutettava, voisi jazzala mielestäni tuoda sitä nykyistä vahvemmin esille yhteiskunnallista asemaa parantaakseen. Jazzliiton saavutettavuusselvitys ja toimenpideohjelma pyrkivät osaltaan tähän: selvittämällä jazzalan vahvuudet ja heikkoudet saavutettavuuden osalta, voidaan alaa kehittää tietoon pohjaten ja suunnata yhdessä toimenpiteitä sinne, missä suurimmat haasteet ovat.

Valtteri Pokela
Viestintä- ja tuotantokoordinaattori
Suomen Jazzliitto